Suvivirret on tältä keväältä laulettu ja siirrytty palautumaan tämän lukuvuoden rasituksista. Lauloin Suvivirttä kahdesti, ensin oman koulun kevätkirkossa ja sitten siskon ylioppilasjuhlissa. Molemmilla kerroilla nousi mieleen useita hyviä syitä Suvivirren laulamiseen, niin konkreettisella kuin vähän symbolisemmallakin tasolla. Ja silmiin nousi tietenkin kyyneleitä, en säästy niiltä ikinä kevätjuhlissa.
Kevätkirkossa Suvivirsi liittyy erityisesti perinteeseen. Kristilliseen perinteeseen, johon voi laulaessaan liittyä. Vielä syvällisemmin ajateltuna virttä veisaava pääsee mukaan, osallistuu johonkin yhteiseen. Koulun juhlissa yleisöllä ei edes ole muuta aktiivista tekemistä kuin aplodien antaminen ja yhteislaulu. Mutta yhteislauluun voivat osallistua kaikki. Siksi kylmät väreet usein kulkevatkin selkäpiitäni pitkin. Siinä on jotain säväyttävää, kun melko iso prosentti avaa suunsa ja laulaa. Ja nämä suvivirret ja enkelitaivaat ovat vielä hallussa, niihin yläkoululainenkin tulee mukaan.
Sitten se, miksi vedet tulevat aina silmiini. Se johtuu musiikista. On tutkittu musiikin vaikutuksia aivoihin ja huomattu sen monipuoliset hyvät vaikutukset. Saati sitten yhteis- ja kuorolaulun voima, niillä on vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. Musiikkia ei voi käsittääkseni lokeroida aivoissa mihinkään tiettyyn osaan, vaan sillä on vaikutuksia kaikkeen, jopa urheilusuorituksiin ja matemaattisiin taitoihin.
Kumpaakin edellistä mietin siskoni ylioppilasjuhlissa Kaustisen musiikkilukiossa. Musiikki on siellä yhdistävä tekijä, joka tekee lukio-opinnoista keskimääräistä mukavampia ja rennompia. Koulu tekee kaikkensa, että oppilaat voisivat löytää omat polkunsa ja toteuttaa itseään niin musiikillisesti kuin muutenkin. Siellä panostetaan ryhmäytymiseen ja annetaan oppilaille mahdollisuus kehittää koulun toimintaa oppilaiden näkökulmasta. Nämä lukiolaiset saavat sellaisia kokemuksia, joista moni voi vain haaveilla. Ja silti voi opiskella ylioppilaaksi, saada jatko-opintovalmiudet, laulaa kevään päätteeksi Suvivirren ja Gaudeamuksen - ja jatkaa kenties ihan muualla kuin musiikin parissa.
Sitten vielä yksi kipeämpi muisto Suvivirrestä. Alaluokilla odotin aina vähän kauhulla koulun kevätjuhlaa, tai oikeastaan vain Suvivirttä. Kuten arvata saattaa, jouduin nimeni vuoksi huomion kohteeksi ensimmäisen säkeistön aikana. Minusta tuntui, että melkein koko koulu kääntyi katsomaan minua virnuillen. Mutta trauma ei ole kovin paha, voinhan ylpeänä vanhempieni viisaasta nimivalinnasta todeta, ettei muilla ole virsikirjassa omaa virttä!
