Kouluvuosi on pyörähtänyt
käyntiin, mutta kesälläkin on keskusteltu
kouluasioista uuden perusopetuksen tuntijaon innoittamana. Nythän
on laitettu määrällisiä raameja tulevaisuuden
opetukselle. Seuraavaksi aletaan käsitellä sisältöjä,
mikä sekään ei ole aivan vähäpätöinen
asia.
Tuntijaon perusteella voidaan esittää
tulkintoja siitä, millaisia oppiaineita pidetään
tärkeinä ja millaisia arvoja päätöksentekijöillä
on. Kun jotakin ainetta lisätään tai vähennetään
edelliseen tuntijakoon verrattuna, voidaan nähdä
heijastumia siitä miten maailma on muuttunut. Vai onko?
Ohjaileeko hallitus, opetusministeri,
kunta tai yksittäinen koulu opetusta pelkästään
määrällä? Entäs suunnan näyttäminen
laadun suhteen?
Kerron esimerkin. Opettaja opettaa
oppiainetta x koulussa y ja nauttii työstään. Opettaja
opettaa oppiainetta x koulussa z ja on kyllästynyt opettamiseen
ja oppiaineeseensa. Koska Suomessa tuntijako ja opetussuunnitelman
perusteet ovat samat sekä y- että z-kouluissa, molempien
koulujen oppilaat saavat saman määrän opetusta.
Tarvitaan ainakin (molempien) opettajien hyvää johtamista,
tarvittavaa lisä- ja täydennyskoulutusta sekä
hyvinvointia edistävää työympäristöä,
jotta molempien koulujen oppilaat saisivat hyvää opetusta.
Oppilaat näkevät z-koulun opettajasta, että hän
on leipääntynyt. Jos hänen oppiainettaan lisätään
yhdellä tunnilla viikossa, oppilaat saavat lisää
määrää, mutteivät yhtään laatua.
Kun puhutaan määristä
voidaan tarkoittaa oppituntien, oppilaiden, henkilökunnan tai
muiden resurssien määrää. Eli rahaa. Koulussa
eniten maksavat opettajat, vähemmän tarvikkeet ja välineet.
Mutta voi olla, että jälkimmäisillä saadaan
aikaan laatua. Toisaalta liian suuri oppilaiden määrä
suhteessa henkilökuntaan voi laskea laatua. Itse olen tänä
lukuvuonna puolella oppitunneistani kokeilemassa yhteisopettajuutta
isossa luokassa. Uskon että kokeilut ja ennakkoluulottomat
ratkaisutkin saattavat lisätä laatua.
Nämä ovat haastavia
kysymyksiä. Jos pitää valita, haluan mieluummin laadun
kuin määrän. Mutta molempia tarvitaan. Ilman määrää
ei voi olla laatuakaan. Eläköön suomalainen
perusopetus!
