Ysiluokan etiikan tuntien innoittamana kerron teille omista
arvoistani. Tämä ei ole kaikenkattava selonteko, vaan pintaraapaisu, josta voi
lähteä liikkeelle.
Kaikki lähtee ihmisyydestä, jokaisen ihmisen arvosta ja
inhimillisyydestä. Haluan edistää näiden toteutumista niin yleisellä tasolla
kuin omassa arjessakin. En halua asetella ihmisiä mihinkään arvoasteikkoon,
vaan kohdata heidät sellaisena kuin he ovat. Omalla esimerkillä ja käytöksellä
on todella paljon merkitystä, tapahtuipa se sitten livenä tai somessa. Paljon
arvostamani Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan
sanoin: ”Arvoja ei voi opettaa, ne tarttuu.”
Oikeudenmukaisuutta ja reiluutta joudun miettimään melkein
joka päivä, sillä olen tarkkojen teini-ikäisten silmien valvonnassa. Monesti se
vaatii työtä, sillä olisi aika helppo keskittyä vain muutamaan huomionkipeimpään.
Tätä voi soveltaa lähes kaikkialle muuallekin yhteiskuntaan. Esimerkkejä voisi
keksiä lukuisia.
Avoimuus on mielestäni eräs muoto oikeudenmukaisuudesta.
Mikäli pyritään pimittämään joitakin asioita tai kerrotaan osatotuuksia,
kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta tietää, osallistua tai vaikuttaa. Se
on eräänlaista vallan väärinkäyttöä. Monesti avoimuuden lisääntyminen ei vaadi
mahdottoman suuria ponnistuksia sen toteuttajilta. Kyse on enemmän siitä
vaivasta, jonka haluaa nähdä. Se kertoo kaikille osapuolille, että heitä arvostetaan.
Neljänneksi arvostan työtä. Hyvin tehty työ palkitsee
tekijänsä ja on arvokasta koko yhteiskunnan kannalta. Menneinä aikoina työn
merkitys oli näkyvä ja konkreettinen. Jos ei viljellyt maataan, leipää ei ollut
pöydässä. Nykyäänkin työn tarkoitus on tuoda leipä pöytään, vaikka moni tekee
sellaista työtä, jossa viljely on muuttunut joksikin paljon abstraktimmaksi.
Erityisesti arvostan työtä, josta näkee, että sen tekijä on tehnyt parhaansa.
Myös vapaaehtoistyö on tosi tärkeää. Se on eräänlainen tukitoimi, niin
tekijälleen kuin niille, jotka nauttivat työn tuloksista.
Viimeisenä lähimmäisyys. Sillä on tärkeä arvo kaikkina
aikoina. Lähimmäiset voivat olla sukulaisia tai muita läheisiä, mutta
jokaisella meillä on lähellämme ihmisiä, joita ei saa unohtaa.