Ajan tasalla

Tästä päivästä on tasan kaksi kuukautta eduskuntavaaleihin. Siksi on aika päivittää hieman tilannetta ja todeta, että olen ehdokkaana Helsingissä.

Viime kerralla ehdokkaana ollessa (kuntavaalit) oli kyse paikallisista asioista. Nyt on kyse koko maasta, Suomen tulevaisuudesta. Tosin muillakin tahoilla on vaikutusvaltaa Suomen tulevaisuuteen, ja toivonkin, että jokainen voisi osallistua omalta osaltaan näihin talkoisiin. Työssäkäyvä, opiskelija, eläkeläinen, yrittäjä ja poliitikko. Kun tekee parhaansa siinä missä on, se riittää. Ja paras tuloshan syntyy, kun ihmiset ja eri tahot tekevät yhteistyötä, kannustavat, auttavat ja joustavat toisen parhaaksi.

On myös todettava, että historiankirjoihin on edellisten vaalien jälkeen kirjoitettu sellaisia lukuja, jotka on päätöksenteossa otettava vakavasti. Synkkyyteen ei ole syytä vaipua, vaan tartuttava rohkeasti ja ennakkoluulottomasti toimeen. Erilaiset rakenteet, jotka on luotu hyvää palvelemaan, vaikeuttavat monen työtä ja aiheuttavat kansalaisille turhia mutkia matkaan. Ne myös maksavat. Esimerkki voisi olla omasta työstäni, jossa näen edelleen parantamisen varaa tiedonkulussa ja muussa yhteistyössä eri toimijoiden välillä. Tiedän, että samoin on muuallakin julkisella sektorilla.

Oma lempipuheenaiheeni, lapset ja nuoret, ovat tulevaisuuden kansalaisia, veronmaksajia ja myös päättäjiä. Onko politiikassa ajateltu riittävästi heitä vai mietitty vain lyhytnäköisesti eteenpäin? Erityisesti kiinnostaa se, antaako suomalainen koulujärjestelmä heille edelleen riittävät valmiudet tulevaisuuden elämään ja työelämään? Pitäisikö peruskoulu päivittää versioon 2.0 eli pitää tarpeelliset ja toimivat osat, mutta uudistaa esimerkiksi hyvin oppiainekeskeinen koulunkäynti?

Viimeiseksi on sanottava vielä yksi asia lapsista, nuorista, tulevaisuudesta ja rahasta. Olisi mukava tehdä vaalilupaus, jossa luvataan rahaa tulevaisuuteen. Mutta olen talousasioissa nuukailija ja realisti, itsekin asuntovelallinen. En siksi halua enkä voi ottaa sitä riskiä, että eläisin muuten velaksi ja makselisin joskus tulevaisuudessa. Ja näin on myös julkisen talouden osalta. Realiteetit on huomioitava ja heikoimmista on pidettävä huolta, mutta velkaa ei voi ottaa enää lisää ja antaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Tässä päivitettynä ajatuksia, jotka saivat minut lopulta ryhtymään ehdokkaaksi. Lisää myöhemmin!