Tästä päivästä on tasan kaksi kuukautta eduskuntavaaleihin.
Siksi on aika päivittää hieman tilannetta ja todeta, että olen ehdokkaana
Helsingissä.
Viime kerralla ehdokkaana ollessa (kuntavaalit) oli kyse
paikallisista asioista. Nyt on kyse koko maasta, Suomen tulevaisuudesta. Tosin
muillakin tahoilla on vaikutusvaltaa Suomen tulevaisuuteen, ja toivonkin, että
jokainen voisi osallistua omalta osaltaan näihin talkoisiin. Työssäkäyvä,
opiskelija, eläkeläinen, yrittäjä ja poliitikko. Kun tekee parhaansa siinä
missä on, se riittää. Ja paras tuloshan syntyy, kun ihmiset ja eri tahot
tekevät yhteistyötä, kannustavat, auttavat ja joustavat toisen parhaaksi.
On myös todettava, että historiankirjoihin on edellisten
vaalien jälkeen kirjoitettu sellaisia lukuja, jotka on päätöksenteossa otettava
vakavasti. Synkkyyteen ei ole syytä vaipua, vaan tartuttava rohkeasti ja ennakkoluulottomasti
toimeen. Erilaiset rakenteet, jotka on luotu hyvää palvelemaan, vaikeuttavat
monen työtä ja aiheuttavat kansalaisille turhia mutkia matkaan. Ne myös
maksavat. Esimerkki voisi olla omasta työstäni, jossa näen edelleen
parantamisen varaa tiedonkulussa ja muussa yhteistyössä eri toimijoiden välillä.
Tiedän, että samoin on muuallakin julkisella sektorilla.
Oma lempipuheenaiheeni, lapset ja nuoret, ovat tulevaisuuden
kansalaisia, veronmaksajia ja myös päättäjiä. Onko politiikassa ajateltu
riittävästi heitä vai mietitty vain lyhytnäköisesti eteenpäin? Erityisesti
kiinnostaa se, antaako suomalainen koulujärjestelmä heille edelleen riittävät
valmiudet tulevaisuuden elämään ja työelämään? Pitäisikö peruskoulu päivittää versioon
2.0 eli pitää tarpeelliset ja toimivat osat, mutta uudistaa esimerkiksi hyvin
oppiainekeskeinen koulunkäynti?
Viimeiseksi on sanottava vielä yksi asia lapsista, nuorista,
tulevaisuudesta ja rahasta. Olisi mukava tehdä vaalilupaus, jossa luvataan
rahaa tulevaisuuteen. Mutta olen talousasioissa nuukailija ja realisti, itsekin
asuntovelallinen. En siksi halua enkä voi ottaa sitä riskiä, että eläisin
muuten velaksi ja makselisin joskus tulevaisuudessa. Ja näin on myös julkisen
talouden osalta. Realiteetit on huomioitava ja heikoimmista on pidettävä
huolta, mutta velkaa ei voi ottaa enää lisää ja antaa tulevien sukupolvien
maksettavaksi.
Tässä päivitettynä ajatuksia, jotka saivat minut lopulta
ryhtymään ehdokkaaksi. Lisää myöhemmin!