Arvostan

Ysiluokan etiikan tuntien innoittamana kerron teille omista arvoistani. Tämä ei ole kaikenkattava selonteko, vaan pintaraapaisu, josta voi lähteä liikkeelle.

Kaikki lähtee ihmisyydestä, jokaisen ihmisen arvosta ja inhimillisyydestä. Haluan edistää näiden toteutumista niin yleisellä tasolla kuin omassa arjessakin. En halua asetella ihmisiä mihinkään arvoasteikkoon, vaan kohdata heidät sellaisena kuin he ovat. Omalla esimerkillä ja käytöksellä on todella paljon merkitystä, tapahtuipa se sitten livenä tai somessa. Paljon arvostamani Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan sanoin: ”Arvoja ei voi opettaa, ne tarttuu.”

Oikeudenmukaisuutta ja reiluutta joudun miettimään melkein joka päivä, sillä olen tarkkojen teini-ikäisten silmien valvonnassa. Monesti se vaatii työtä, sillä olisi aika helppo keskittyä vain muutamaan huomionkipeimpään. Tätä voi soveltaa lähes kaikkialle muuallekin yhteiskuntaan. Esimerkkejä voisi keksiä lukuisia.

Avoimuus on mielestäni eräs muoto oikeudenmukaisuudesta. Mikäli pyritään pimittämään joitakin asioita tai kerrotaan osatotuuksia, kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta tietää, osallistua tai vaikuttaa. Se on eräänlaista vallan väärinkäyttöä. Monesti avoimuuden lisääntyminen ei vaadi mahdottoman suuria ponnistuksia sen toteuttajilta. Kyse on enemmän siitä vaivasta, jonka haluaa nähdä. Se kertoo kaikille osapuolille, että heitä arvostetaan.

Neljänneksi arvostan työtä. Hyvin tehty työ palkitsee tekijänsä ja on arvokasta koko yhteiskunnan kannalta. Menneinä aikoina työn merkitys oli näkyvä ja konkreettinen. Jos ei viljellyt maataan, leipää ei ollut pöydässä. Nykyäänkin työn tarkoitus on tuoda leipä pöytään, vaikka moni tekee sellaista työtä, jossa viljely on muuttunut joksikin paljon abstraktimmaksi. Erityisesti arvostan työtä, josta näkee, että sen tekijä on tehnyt parhaansa. Myös vapaaehtoistyö on tosi tärkeää. Se on eräänlainen tukitoimi, niin tekijälleen kuin niille, jotka nauttivat työn tuloksista.

Viimeisenä lähimmäisyys. Sillä on tärkeä arvo kaikkina aikoina. Lähimmäiset voivat olla sukulaisia tai muita läheisiä, mutta jokaisella meillä on lähellämme ihmisiä, joita ei saa unohtaa.