Keltanokka liikenteessä

Kun ekaluokkalaiset menevät syksyisin kouluun, heidät varustetaan Keltanokka liikentessä -lippiksillä ja muilla huomiota herättävillä varusteilla. Pikkuinen koululainen on kokematon koulumatkailija ja siksi muiden liikenteessä kulkevien on syytä pitää silmät auki.

Minulta on muutamaan kertaan kysytty vaalikampanjan aikana mahdollista kokemusta valtuustotyöskentelystä. Vastauksena olen kertonut, että kokemusta ei vielä ole, mutta jatkoksi olen yleensä kertonut, että minulla on kyllä kokemusta esimerkiksi ylioppilaskuntatoiminnasta ja että joudun työssäni jatkuvasti uusien haasteiden eteen. On osattava ottaa selvää ja perehtyä.

Kokemus on hyvä asia. Tokaluokkalainen liikenteessä on taatusti pienempi turvallisuusriski itselleen ja muille kuin ekaluokkalainen. Mutta kokemusta ei tule, jos ei laiteta kulkemaan itse, opettelemaan ja kokeilemaan taitojaan käytännössä.

Todelliset vaikuttamiskokemukseni ovat opiskeluajoilta, jolloin olin opiskelijaedustajana tiedekuntaneuvostossa ja avoimen yliopiston johtokunnassa. Ne ovat nimenomaan kokemuksina arvokkaita, en voi sanoa saaneeni mitään erityistä aikaan. Ne näyttivät myös, mikä merkitys valmistelutyöllä on. Toisessa kaikki oli hyvin huolella valmisteltua, eikä meiltä edes tuntunut odotetun keskustelua – ei professoreilta eikä opiskelijajäseniltä. Toisessa esittelijöiden perustelut olivat joskus vähän jänniä, minkä taustalta löytyi seikkoja, joiden vuoksi jouduimme muutaman kerran todella käyttämään meille annettua valtaa. Toki kyse oli myös koosta. Edellisessä oli kyseessä suuri ja toisessa pieni organisaatio sekä valmistelijakaarti.

Summa summarum. Helsingin kokoisessa kaupungissa on todellakin perehdyttävä huolella asioihin ja pyydettävä kokeneemmilta apua päätöksiä tehtäessä. Aloitin perehtymisen vaaliteemoja miettiessäni ja olen näiden kuukausien aikana oppinut monen monta uutta asiaa. Ja oppiminen jatkuu – väitän olevani siinä vieläpä sangen hyvä. Onneksi keltainen lippalakki näkyy kauas!