lauantai 6. lokakuuta 2012

Minun tavalliset asiani

Jouduin turvautumaan eilen hammashoidon särkypäivystykseen. Paikattu hammas alkoi vihoitella siihen malliin, etten halunnut odotella enää yhtään pidempään. En tajua hampaiden ja suun anatomiasta juuri mitään, mutta ilmeisesti vihoitteleva hammas oli menossa kuolioon tai ehkä oli jo. Päivystävä hammaslääkäri teki hommansa hyvin eli aloitti juurihoidon. Niinpä vietin melkein tunnin perjantai-illastani hammaslääkärissä.

En ole juuri koskaan kipeä, flunssatkin kiertävät minut yleensä sen verran kaukaa, että saan vain lieviä oireita. En ole koskaan ollut sairaalassa. Hammaslääkärit ovat kyllä tulleet minulle tutuksi ja täällä Helsingissä en ole tainnut käyttää mitään muita julkisen terveydenhuollon palveluita kuin hammashoitoa. Ja täytyy sanoa, että olen lähes sataprosenttisesti tyytyväinen palveluun ja hoitoon, jota olen saanut haastavissakin tilanteissa.

Kaikilla ei ole samanlainen tilanne. Moni sairastaa jotakin sairautta, joka vaatii asiointia terveydenhoidon parissa. Syyt voivat olla joko geeneissä tai itsessä, tai sitten molemmissa. Minua on ilmeisesti siunattu melko hyvillä geeneillä ja lisäksi olen saanut perintönä kyvyn huolehtia itsestäni – niin fyysisestä kuin henkisestä kunnostakin. Kaikilla ei tämänkään suhteen ole samanlaiset lähtökohdat. Erityisesti ajattelen niitä lapsia tai nuoria, joita ei kotona kannusteta huolehtimaan itsestään. Jos tähän yhtälöön lisätään vielä jokin perinnöllinen taipumus sairauteen, seuraa monta surullista tarinaa. Siksi presidentti Sauli Niinistön Ihan tavallisia asioita -sivusto on aivan paikallaan. Kumpa löytäisimme itsestämme sen lähimmäisen, joka huomaa katsella hieman usein ympärilleen. Sivustolla sanotaan, että ”yksikin teko voi olla joskus ratkaiseva.”

Tietenkin tarvitaan perusterveydenhoitoa, erikoissairaanhoitoa ja sosiaalityöntekijöitä. Juuri siksi, että kaikilla ei ole tasavertaiset lähtökohdat elämään. Kaikista heikoimmat joutuvat kärsimään, ellei meillä ole systeemiä, joissa näitä palveluita on tarjolla. Mutta se ei sulje pois sitä, että meillä jokaisella saattaisi olla varaa katsella hiukan muutakin kuin omaa napaa, jolloin ne heikoimmat saisivat huomiota muiltakin kuin palkatuilta ammattilaisilta. Moneen pulmaan auttaisi aivan tavallisen kansalaisen tavallinen apu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti