Vanhus ja minä

Elipä kerran suomalainen suku. Sukupolvia oli neljä, joista kolme omissa talouksissaan ja osa eri paikkakunnilla. Nuorimmat olivat muiden silmäteriä, heiltä ei puuttunut mitään tarpeellista eikä paljon tarpeetontakaan. Heidän vanhempansa elivät ruuhkavuosia, maksoivat asuntolainaa ja viettivät joulunpyhät sukunsa kanssa. Toiseksi vanhin sukupolvi oli eläkeiän kynnyksellä tai viettämässä kiireisiä eläkepäiviä. Heidän elämäänsä kuului myös omien lastenlasten ja vanhempien hoitamista. Vanhin sukupolvi – yleensä isoäiti – eli omillaan, omassa asunnossa, palvelutalossa tai vanhainkodissa. Omat lapset kävivät hänen luonaan melko usein, lapsenlapset harvemmin.

Niin paljon hyvää kuin on suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa ydinperhe on kaiken keskiössä, en voi olla haikailematta sukukeskeisempään ja yhteisöllisempään kulttuuriin. Meillä jo alakouluikäisen odotetaan pärjäävän yksin kotona, ja nuorten odotetaan itsenäistyvän ja muuttavan pois kotoa varmaan varhaisemmin kuin missään muualla. Pitää pärjätä itse, avun pyytäminen on vaikeaa.

Kun sukupolvien etäisyys kasvaa, heikoimmat tippuvat yhteiskunnan avun varaan. Parhaimmillaan pudotus voi olla pehmeä, mutta usein se tekee kipeääkin. Vanhuksen puolesta ei ole aina kukaan puhumassa. Moni tarvitsisi apua ihan tavallisissa asioissa, mutta turvaverkkoja ei ole. Isoissa kaupungeissa tämä ongelma on tietenkin paljon suurempi kuin pienissä ja yksinäisiä on paljon.

En ole vielä tehnyt lupausta Valtaa vanhuus -sivustolla, mutta lupaukseni tulee liittymään jotenkin vapaaehtoistyöhön. Olisin tyytyväinen, jos voisin tehdä jotakin hyödyllistä antamalla aikaani. Ja luulenpa, että moni muukin voisi tehdä jotakin pientä, jolloin hoitajien työ helpottuisi ja vanhukset saisivat lisää ansaitsemaansa huomiota.

Tunnen paljon eri ikäisiä ihmisiä ja toivon voivani rehellisesti sanoa, että ikä on minulle vain numero. Haluan suhtautua kaikkiin ihmisiin ihmisinä, en vain sen mukaan, minkä ikäisiä he ovat. Oma isomummuni eli yksin omassa mökissään, 30 kilometrin päässä Virtain keskustasta 99-vuotiaaksi, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman tukiverkkoja ja hänen omaa tahdonvoimaansa.